Yritän keräillä puutarhaan perinteisiä lajikkeita. Tutkittuani tänä keväänä omenalajikkeita netistä ja puutarhakirjoista, löysin lähiseudulta kotoisin olevan lajikkeen, Malus Erstaan. Halusin sen.
"Marja- ja tarhaomenapuun risteymä. Tällä koristepuulla on runsas valkoinen kukinta ja kauniit pienehköt omenat. Hedelmät sopivat hilloihin ja mehuihin. Lajike on erinomainen tarhaomenapuiden pölyttäjä. Runko ja alimmat oksat suojataan talveksi verkoilla jyrsijöiden varalta."Lähde: Suomalainen taimi
Onneksi Erstaan omenapuuta oli saatavana pariltakin lähiseudun puutarhalta. Tällä kertaa ei voi puhua omenapuun taimesta, sillä puu oli valmiiksi jo parimetrinen ja täynnä nuppuja. Nyt se kukkii kauniisti, harmillisesti tuulinen sää ei ole pölyttäjille suosiollinen.
Toinen omenapuuni on kaksi vuotta sitten istutettu Vuokko. Kyseessä on ennemminkin uutuus kuin perinnelajike, mutta ei se haittaa. Puu on tärkeä, sillä olen saanut sen lahjaksi.
Melko myöhäinen kesä- ja herkkuomena. ’Vuokko’ muistuttaa ’Valkeakuulasta’, mutta se on talvenkestävämpi ja hedelmä säilyy kauemmin, peräti kuukauden. Muumiotaudin kestävyys on lisäksi parempi, mutta lajike on altis omenaruvelle.
Myös Vuokossa on jo nuppuja, mutta koska puu on vielä kovin pieni, taidan joutua nyppimään ne pois, jotta voimia jää puun kasvua varten.
Lisääkin omenapuita pihaan mahtuisia, seuraava lajiketta vielä etsin, otan mielelläni vinkkejä vastaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viesti!