Pihapiiri-messuilla

Vierailin viikonloppuna Pihapiiri-messuilla. Ostin Hyötykasviyhdistyksen osastolta siemeniä, osa tosin taitaa jäädä odottamaan ensi kevään esikasvatusta.

Eniten vietin aikaa ihastellen Saaren kartanon mahtavaa pelargonivalikoimaa. Ostin kaksi hempeän vaaleanpunaista pelargonia, tornedalenin ja prinsessan.

Olemme hankkimassa piharakennusta, joten kyselin tarjousta muutamalta esittelijältä. Kovin montaa heitä ei messuilla ollutkaan.

Maan kamaralla

Joka päivä tuntuu siltä, että maasta on noussut jotakin uutta. Perennoista ei aina oikein tiedä, mitä niistä tulee isona.

Vanhan kukkapenkin kasvit jo muistan, mutta ison, viimekesäisen penkin kasvit täytyy tarkistaa muistikirjasta. Kuvan kasvi on hurmaavan purppurainen. Jos tulkitsin oikein viime kesänä tekemääni kasvikarttaa, on kyseessä syysleimu "miss pepper". Tai sitten se on jokin ihan muu.

Onneksi kävin kyykkimässä kukkapenkkien luona sunnuntaina. Maanantaina selkäni meni jumiin, joten puutarhahommiin ei muutamaan päivään pääse.

Puuhahuone

Ilmeisesti monilla puutarhapuuhastelua harrastavilla on istutuspöytä. Minulla on istutuslattia. Teen nimittäin keväisin puutarhahommia lattiatasossa.

Olen vallannut yhdestä huoneesta pari neliömetriä puutaharhommille. Siellä on tilaa pyöritellä taimimultasäkkejä, taimipotteja ja siemenpusseja. Myös pelargoniat ovat vielä siellä talvehtimassa. Ja koska huone ei ole vakituisessa käytössä, ei haittaa, jos multaa välillä ropsahtaa sanomalehtisuojuksen ulkopuolelle. Ei tarvitse heti olla imuroimassa.

Olen hieman flunssainen, joten puutarhahommiin en tänä viikonloppuna uskaltaudu. Onneksi kävin hakemassa kirjastoautolta pinon puutarhakirjoja. Aionkin seuraavaksi siirtyä viltin ja kirjapinon kanssa sohvalle ja ihailla ikkunan takana paistavaa aurinkoa!

Keltaista

Eilisen päivän aikana krookuksia oli noussut esiin useammasta paikasta. Olen istuttanut krookuksia toissa syksynä ja ne ovat levinneet mukavasti.

Iltavalossa keltaiset krookukset loistivat kalpean nurmikon keskeltä kuin pienet auringot!

Iltatarkastuksella

Keväällä pitää joka ilta kiertää pihalla ja tarkkailla, mitä maasta on päivän aikana noussut. Ensimmäiset krookukset ovat kukassa, tulppaanit kasvavat huimasti päivän aikana ja perennatkin heräilevät kevääseen. Ilokseni totesin, ettö ainakin toinen syksyllä istutetuista pioneista selvisi hengissä!

Eilen illalla valo osui kauniisti tulppaaninvarsiin. Oi aurinko!

Tuoksuherneitä ja ruusupapuja

Ruusupavun siemenet ovat mielestäni kauniita! Viime kesänä yritin kasvattaa ruusupapuja, kun äitini väitti, että ne onnistuvat missä vaan. No eivät onnistuneet minun isossa kukkaruukussani. Siemenet kyllä itivät, mutta taimet jäivät kymmensenttisiksi. Epäilen, että pavuntaimet kärsivät liiallisesta kosteudesta.

Tänä vuonna päätin kokeilla ruusupapujen esikasvatusta. Liotin kolme siementä ja istutin ne ruukkuihin. Samalla kertaa laitoin esikasvatukseen tuoksuherneitä. Viime kesänä tuoksuherneet kasvoivat kyllä suorakylvölläkin, mutta ne kukkivat todella myöhään.

Istutin viime vuonna hankittuja tuoksuherneitä. Ja heti sen tehtyäni luin jostakin blogista, se tuoksuherneet eivät idä, jos siemenet ovat vanhoja. Jää siis nähtäväksi, tapahtuuko istutuspoteissa yhtään mitään.

Puutarhakengät haussa

Kuva

Olen ilmeisesti unohtanut saappani syksyn sienireissulla maalle, joten tänään jouduin puutarhahommiin vanhoissa lenkkareissa. Kangaslenkkarit ja keväinen, märkä maa eivät oikein ole hyvä yhdistelmä. Sukathan siinä kastuivat.

Minun piti jo viime kesänä hankkia itselleni lyhytvartiset, helposti jalkaan vetäistävät puutarhajalkineet. Sopivia ei kuitenkaan tullut vastaan. Valtaosa tarjolla olevista on crocksien tyyppisiä, eli rei'itettyjä versioita. Reikäiset kengät ja vasta-ajettu nurmikko ei myöskään ole hyvä yhdistelmä.

Nyt bongasin HongKongin mainoksesta kevyet puutarhakengät parinkympin tarjoushintaan. Täytyy käydä sovittamassa. Tosin tähän aikaan vuodesta taitaa kenkiin tarvita vielä villasukan verran ylimääräistä tilaa.

Ensimmäinen pihapäivä

Sunnuntaina oli ensimmäinen kunnon kevätpäivä, jolloin pääsi puuhastelemaan puutarhaan. Aurinko lämmitti ihanasti!

Siivosin isoa perennapenkkiä. Ainakin sammalleimut näyttävät selvinneen hienosti talvesta. Istutin syksyllä kymmepnittäin tulppaaneja penkkiin. Pieniä piippoja näkyi jo!

Kutsun perennapenkkiä katastrofikukkapenkiksi. Ostin viime keväänä kuormallisen multaa, joka osoittautui huonolaatuiseksi. Multa oli hyvin tiivistä ja täynnä rikkaruohoja. Haetutin loppukuorman pois, mutta perennapenkki oli jo tehty. Ei auta kuin kitkeä ahkerasti. Mullan piti myös olla kalkittua, mutta sammalkasvusto on runsasta. Kalkitsin siis penkin.

Koska perennat on istutettu vasta viime vuonna, on kasvien väleissä tilaa. Viime vuonna yritin kasvattaa erilaisia yksivuotisia kukkia, mutta todennäköisesti kitkin kaiken ylimääräisen rikkaruohoina pois. Ainoastaan tuoksuherneet kasvoivat.

Nyt otin uuden yrityksen ja kylvin penkkiin aikaisia lajikkeita, kolmenlaisia unikoita ja punakosmosta. Toivottavasti onnistun tänä kesänä paremmin.

Taas testataan

Facebookin puutarhapalstalle kehuttiin viinirypälerasioiden sopivan esikasvatukseen. Muovirasiasta kun muodostuu kätevästi minikasvihuone.

Minä päätin testata luumutomaattirasian toimivuutta minikasvihuoneena. Teippasin pohjan reiät kiinni ja rasia oli valmis testiin.

Kokeiluun päätyi kesäleimun siemeniä. Muistaakseni olen ostanut siemenet viime kesänä Lidlistä.

Pionikokeilu

Kävin Tokmannilla ja sieltä nappasin mukaani edullisia juurakoita, pari pionia, yhden kurjenpolven ja yhden syysleimun. Kaikissa oli ohjeena, että ne voi istuttaa huhti-toukokuussa tilavaan ruukkuun ja siirtää kesäkuussa ulos tai istuttaa suoraan ulos.

Minulla oli yksi sopivankokoinen muoviruukku, joten laitoin toisen pionin kokeeksi ruukkuun kasvamaan. Jossakin Facebookin puutarharyhmässä on neuvottu kasvattamaan pionin juurakoita koko kesän ajan ja istuttamaan ne vasta syksyllä. En kuitenkaan löytänyt enää ohjeita, joten jos juurakko selviää kasvatuskokeilustani hengissä, taidan istuttaa ulos jo alkukesästä.

Pari pelargoniaa

Talvetan pelargoniani talomme "kylmässä huoneessa". Siellä ei pidetä lämpöjä päällä kuin silloin, kun meillä on vieraita. Kaikki pelargoniat selvisivät talven yli, mutta pari viikkoa sitten yksi pudotti lehtensä ja ilmeisesti heitti henkensä. 

Tänään poikkesin läheiselle Isomäen puutarhalle katsomaan, olisiko heillä mielenkiintosia värejä, ja olihan niitä. Päädyin ostamaan kaksi pelargoniaa, kuvassa näkyvän tiffanyn, joka on väriltään ilmeisen pinkki, sekä atlantiksen.

Myyjän mukaan atlantis ei mallikuvan perusteella käy kaupaksi, koska väri näyttää synkältä. Kun se sitten käy kukkimaan, tulee moni hakemaan lisää samaa lajiketta. Odotan mielenkiinnolla, millaisia kukkia atlantikseen puhkeaa, väriä kuvataan purppuranpunaiseksi.

Haluaisin vielä pari hempeän vaaleanpunaista pelargoniaa, vaikkei niille oikeastaan ole edes paikkaa. Vinkkejä kauniista sävyistä otetaan vastaan.

Puutarhamyymälät netissä - muutama vinkki

Ostan tuotteita sujuvasti verkosta, mutta kun haluan palvelua, menen myymälään. Näin on myös puutarhamyymälöiden kohdalla. 

Aloitteleva puutarhuri nimittäin tarvitsee apua, kun pää surisee kysymyksitä. Miten jokin tietty kasvi istutetaan? Mikä sopii aurinkoiselle paikalle? Mitkä perennat viihtyvät vierekkäin? Yleensä puutarhamyymälästä löytyy apua ja samalla voi ihailla malli-istutuksia.

Keväällä, ennen myymälöiden aukeamista selailen verkkokauppoja ja teen suunnitelmia. Kotimaisten puutarhojen verkkokaupat eivät valitettavasti ole kovin innovatiivisia. Parhaiten tässä on mielestäni onnistunut Vihepeukalot, joilta löytyy muun muassa kattavasti hoito-ohjeita, vaihtuvia tarjouksia ja valmiiksi koottuja perennayhdistelmiä.

Miten puutarhojen verkkokauppoja sitten pitäisi parantaa? Tarjoan muutaman vinkin. Hyvät kuvat ja selkeät kuvaukset tekevät jo paljon. Toimiva haku ja responsiivisuus ovat tätä päivää. Monen puutarhablogin visuaalinen ilme on moderni, kun verkkokaupoissa vielä eletään menneellä vuosikymmenellä.

Kun perusasiat on saatu kuntoon, seuraava askel on luoda toimivat suodatukset: näin ostaja löytää yhdellä klikkauksella vaikkapa pinkit kukat, puolivarjossa viihtyvät kasvit tai alkukesän kukkijat. Aloitteleva puutarhuri kiittää ja kokeneempikin saa hyvän palvelukokemuksen.

Toki tämä vaatii hieman työtä, mutta kun rinnalla ryhtyy suosittelemaan ostoskoriin klikattujen kanssa sopivia kaveja, voi asiakas innostua klikkailemaan vielä pari perennaa. 

Verkko-osaaminen on vielä suomalaisissa puutarhoissa sillä tasolla, että hakukoneoptimointiin ja sosiaalisen median koulutukseen sijoitetut eurot poikivat varmasti itsensä takaisin.

Voihan rusakko

Huomaatteko mitä tuolla maassa on? Rusakon papanoita. Suojasin syksyllä muut hedelmäpuut verkolla, mutta se loppui kesken, joten kirsikkapuusta suojasin vain rungon.

Rusakko päätti kevään kunniaksi käydä maistelemassa kirsikkapuuta. Se on ehtinyt rouskuttaa palasen useammasta oksasta, ennen kuin on todennut puun syömäkelvottomaksi.

En olisi varsinaisesti tarvinnut apua kevätleikkaukseen.

Myöhäiset istutukset

Ostin viime syksynä puutarhamyymälän loppuunmyynnistä kärhöjä ja pioneita. Kärhöjen istutus on jostain syystä jäänyt merkitsemättä puutarhapäiväkirjaan, mutta pionit (valkoinen Alba Plena ja vaaleanpunainen Sarah Bernard) on istutettu 20.10.

Nyt jännitän, miten kasvit ovat selviytyneet kylmästä ja lumettomasta alkutalvesta. Kärhöt istutin puutarhurin ohjeen mukaan 28 sentin syvyyteen. Tarkka mitta annetaan kuulemma siksi, että silloin ihmiset oikeasti mittaavat kuopan syvyyden, eivätkä luota arvioon.

Kärhökaaren ostin Honkongin alennusmyynnistä. Paikka kaarelle ja kärhöille löytyi luontevasti. Parivuotias luumupuu kuoli, joten toiselle kärhölle oli kuoppa valmiina.

Pienet piipat kuuluvat todennäköisesti narsisseille, joita istutin edelliskeväänä luumupuun juurelle.

Kuva on otettu toissapäivänä. Sen jälkeen lumi on huvennut lähes olemattomiin.

Puutarhalehtien vinkit

Ostin viikonlopun viihdykkeeksi Viherpiha ja Kotipuutarha -lehdet. Molemmat ovat asiantuntevia julkaisuja, mutta toivoisin lehdiltä vielä enemmän visuaalista iloittelua. Kotimaiset puutarhalehdet on tehty ennen kaikkea hyötynäkökulmasta.

Molemmat lehdet ovat aika perinteisiä julkaisuja, eikä ote ole kovin rohkea. Viherpihan alkuosan paperilaatu tekee lehdestä jopa hieman halvan oloisen.

Molemmat puutarhaesittelyt sijoittuivan Viherpihassa etelän suotuisiin olosuhteisiin, mikä oli harmillista. Sen sijaan lehden lavakasvatukseen keskittynyt juttu oli oivallinen ja omalta kannaltani erittäin ajankohtainen.

Kotipuutarhan kokonaisuus oli mielenkiintoinen, sain vinkkejä mm. pensasmustikoitteni hoitoon. Ajoittain lehden käyttämä sanasto hämmentää aloittelijaa. Esimerkiksi pensaiden juroamimen on minulle täysin vieras termi.

 

Esikasvatusta

En ole mitenkään innokas esikasvattaja, mutta joka kevät pitää edes yrittää! Viime vuonna onnistuin persiljan ja malvikin kanssa, muut taimet kuolivat alkuunsa. 

Tänä vuonna ostin tuollaisen esikasvatuslaatikon. Laatikkoon laitoin persiljaa, paria lajiketta basilikaa ja mäkimeiramia. Lisäksi rahkapurkeissa on malvikkia, sinitähtöstä, sitruunamelissaa ja timjamia. Esikasvatuslaatikko tuntuu  helpommalta kuin kelmu ja rahkapurkit -yhdistelmä.

Reippaasti taimet kurottavat valoa kohti! Ja itävyys on ollut niin hyvä, että olisin voinut laittaa laatikkoon rohkeasti useampaa eri lajiketta.

Malvikit ovat jo päässeet omiin kippoihinsa, ja tänään oli aika siirtää persiljat isompiin kasvatusastioihin. Kasvatuslaatikkoon laitoin persiljan tilalle laventelia.

Suojassa

Alppiruusu on ainoa kasvi, joka puutarhassani tarvitsee kevätsuojausta. Kasvi on edellisen omistajan istuttama, joten en tiedä sen lajiketta, kukat ovat pinkkejä. 

Alppiruusu on lajike, jota en itse olisi valinnut puutarhaan. Pensas kuitenkin voi hyvin ja kasvaa, joten se on saanut jäädä.

Nyt alppiruusu alkaa olla jo sen verran iso, ettei sitä ehkä enää ensi vuonna pysty suojaamaan. Jo nyt harson virittely vaati hieman kekseliäisyyttä.